Lakitoimisto Oulu

Valittaja väitti EIS 6 artiklan 1 ja 3 kohdan rikkomuksia. Asiantuntijalääkäri ei ollut tutkinut häntä esitutkinnan aikana sen selvittämiseksi, olisiko hän voinut vammansa vuoksi tehdä rikoksen. Hän ei ollut saanut riittävää tilaisuutta tutustua oikeudenkäyntiaineistoon. Häneltä oli tosiasiassa evätty oikeusapu, koska rikostutkija oli lähettänyt tiedustelun hänen valitsemalleen lakitoimistolle liian myöhään. Avaintodistajaa Y:tä ei ollut kuultu oikeuden istunnossa lakitoimisto Oulu.

Lakitoimistoja Oulu

EIT pani merkille, että valittaja oli aluksi luopunut oikeudestaan saada oikeusapua. sittemmin hän oli kuitenkin pyytänyt asianajajaa ja ilmoittanut kolme valitsemaansa ehdokasta, jonka jälkeen rikostutkija oli joulukuussa 2000 ilmoittanut näille valittajan sanotusta pyynnöstä sekä tulevista tutkintatoimenpiteistä samassa joulukuussa. Oikeusaputoimisto oli saanut kirjeen samana päivänä. Epäselväksi oli jäänyt, oliko toinen lakitoimisto saanut kirjettä lainkaan. EIT totesi, että viranomaisten olisi tuolta osin tullut toimia joutuisammin. Toisaalta valittajalle oli samassa joulukuussa määrätty puolustajaksi asianomaisen oikeusaputoimiston asianajaja K. Valittaja oli itse ilmoittanut, että yhtenä vaihtoehtona tulisi kysymykseen tuon oikeusaputoimiston asianajaja. Hän ei ollut vastustanut tuon puolustajan määräämistä eikä valittanut saamastaan avusta viranomaisille. Näissä oloissa EIT katsoi, että valittajan toivomuksia oli kaikilta osin noudatettu.

Lakiasiaintoimisto Oulu

Valittajat omistivat yhtiön, joka oli kantajana toista yhtiötä vastaan nostetussa oikeudenkäynnissä. Riita koski irtaimen omaisuuden kauppaa. Yhtiö ei ollut maksanut valittajien yhtiölle tietyn koneen kauppahintaa, kun siinä ei ollut kaikkia tilattuja osia. Yhtiön edustajana raastuvanoikeudessa ja valitusta jätettäessä oli hovioikeudenviskaali, joka omisti aviomiehensä kanssa lakitoimiston. A oli saanut hovioikeudelta luvan toimia tuossa toimistossa miehensä yhtiökumppanina osa-aikaisesti. Valituskirjelmässä maaliskuussa A totesi, että yhtiö näytti käyttävän käsitteitä varsin huolimattomasti yleisesti sopimuksissaan ja että olennaista jutussa oli se, että myyjä ei saanut toimia vilpillisesti eikä tehdä edes vilpittömässä mielessä ollessaan sopimuksia, joiden sisältö oli epäselvä. Vielä todettiin, että raastuvanoikeuden logiikan mukaan useampaan kuin yhteen henkilöön kohdistunut liikaveloitus ei ollut rikos. Hovioikeus antoi valittajille myönteisen päätöksen lakitoimisto Oulu.

Oulu lakitoimisto

Yhtiö pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa vedoten siihen, että A oli esteellinen, kun em. ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vastapuolta oli edustanut lakitoimisto, jonka osakkaana A oli tuohon aikaan ollut. Hän oli mm. allekirjoittanut päämiehensä kirjalliset lausumat raastuvan- ja hovioikeudelle. Korkein oikeus hankki An selityksen, jossa todettiin mm. seuraavaa: A oli hoitanut osa-aikaisesti hovioikeuden myöntämän luvan nojalla lakitoimiston tehtäviä saakka, jolloin toimisto oli lopetettu. Oli totta, että A oli edustanut päämiestä yhtiön välisessä riidassa raastuvanoikeudessa lakitoimisto Oulu. Lausumat oli esittänyt raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa asianajaja B, kun An mielestä hänelle ei ollut sopivaa jatkaa jutussa hovioikeudessa. Käsillä olevassa pankkia vastaan ajetussa jutussa A ei ollut edes muistanut, että heidän toimistonsa, joka oli lopetettu, oli noin 7 vuotta aiemmin edustanut päämiestä toisessa jutussa, jossa valittajien yhtiö oli ollut vastapuolella. Siten mahdollinen esteellisyys ei ollut tullut esille. Valittajien yhtiöllä ei ollut A:n mielestä mitään todellisia syitä epäillä hänen puolueettomuuttaan ottaen huomioon kuluneen ajan ja sen, että juttujen välillä ei ollut mitään tosiasiallista yhteyttä.

Lakitoimistot Oulu

Hallitus totesi, että A:n tehtävät yhtiö edustajana olivat päättyneet ja hän oli lopettanut työnsä lakitoimistossa eli ennen kuin valittajien juttu oli tullut takaisin hovioikeuteen. Siten relevanttien tapahtumien välillä oli kulunut yli 4 vuotta. Tuomioistuinten työ vaikeutuisi merkittävästi, jos niin kaukaiset päämiehet ja vastapuolet tuli ottaa huomioon esteellisyyden suhteen. Vaikka A oli allekirjoittanut kirjalliset lausumat ensimmäisessä jutussa, hän ei ollut osallistunut jutun käsittelyyn oikeudessa. Jutut eivät liittyneet millään tavoin asiallisesti toisiinsa ja niitä oli käsitelty eri alioikeuksissa lakitoimisto Oulu. B:n selitys oli toimitettu valittajien oikeudenkäyntiedustajalle eikä korkein oikeus, saatuaan jo kummankin osapuolen lausumat, ollut pitänyt tarpeellisena vaatia lisälausumia. Hallitus ei ollut vastuussa siitä, että valittajien oikeudenkäyntiedustaja ei mahdollisesti ollut antanut selitystä heidän tiedokseen.